tiistai 28. huhtikuuta 2015

Aamulenkillä

Kevätauringon paistaessa sen vihdoin toteutuin: kävin kameran kanssa kävelyllä lähikuntoradalla. Pieneen jokeen on tehty tarkoituksella koski, josta näin keväisin vielä virtaus näkyy. Kesäisin vesi laskee niin paljon, että melkein pohja näkyy. 

Pajunkissojen kevät on edennyt pölytysvaiheeseen. 
Ilahduin suuresti joen varteen laitetusta linnunpöntöstä. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mikä lintu tämän kodikseen valtaa. Vielä ei näkynyt minkäänlaista liikettä, vaikka monenlaista viserrystä joen varrella kuulikin. 
Tuomen kukintaan ei ole enää pitkä matka. 
Rusakko säikäytti minut - tai toisinpäin.  
Kuntorata kulkee noin 2km joen varrella.  

Kääpä koivun rungossa. 

Lenkkeily virkisti niin mieltä kuin kehoakin. Lupasin itselleni, että otan lenkkeilyn taas tavaksi. Nyt se on jäänyt pitkäksi aikaa muiden asioiden "jalkoihin", jonka vuoksi mieli on ollut alamaissa ja (juoksu)kuntokin on päässyt repsahtamaan. Olen joutunut sellaiseen oravanpyörään, jossa omille tärkeille asioille ei ole ollut riittävästi tilaa. Haluan päästä sieltä pois ja tehdä hyvinvointini eteen töitä. Tämä on hyvä alku. 

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kevättä

Kevään etenemistä on ilo seurata. Olisi ilo tuntea myös kaikki muuttolinnut, tai edes iso osa niistä. Viime viikolla kävin pitkän pyörälenkin. Lintubongarit ovat tuttu näky näillä main, sillä peltoaukeat ovat tunnettuja mm. kurkien, hanhien ja joutsenien välilaskupaikkoina. Lenkin varrella minut pysäytti eräs bongari, joka kyseli, olinko tavannut neitokurkea. Ilmeisesti sellainen harvinaisuus oli pelloilta bongattu. Valitettavasti jouduin vastaamaan: "En tiedä, en tunne koko lintua". Kasveja tunnen paremmin, vaikkakin tämä krookus kasvaa ihan istutettuna puutarhassa. Toivottavasti pääsisin lähipäivien aikana kameran kanssa tutkimusretkelle. Kuvattavaa kyllä olisi. 


P.S. Tein eilen yhden "liikkeen", jota olen harkinnut jo pitkään: lupauduin partio-ohjaajaksi. Olen lapsesta asti halunnut olla partiolainen, mutta sitä haavetta en saanut lapsena toteuttaa. Nyt on sen aika. Odotan suurella innolla ensi syksyä, kun pääsen harrastuksessa koulutuksen kautta tositoimiin. Uskon, että partiolaisuus tuo paljon mukanaan sellaista, mitä arvostan jo nyt. 

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kevään huilu


















Huhtikuun
aamussa
soi
kevään huilu.
Peipposen
soitto
kiirii
kauas
ja tuo kesän
päivää
lähemmäksi.
© 9.4.2014

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Piilopaikka

Enpä arvannut, millaiseen piilopaikkaan pääsin kurkistamaan. Kuva ei kerro totuutta, mutta on muistuttamassa minua tuosta paikasta. Alkutietojen perusteella oletin löytäväni periltä paikan, josta haluaisin äkkiä pois. Niin ei käynytkään. Vanha asuinpiha olikin kuin lintukoto, piilossa kaikelta hälinältä. Notkelman pohjalla virtaavasta pienestä joesta kuului kosken kuohuntaa. Rannalla ui kolme telkkää, kaksi urosta ja naaras. Se on kevät vesilinnuillakin. Piilopaikka osottautui paikaksi, jonne voin mennä vaikka yksikseni aina, jos haluan hetken omaa aikaa ja rauhoittumista luonnossa. Siksi pysykööt salaisuutena, missä tämä kohde on.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Minun onneni

Minun onneni
ei ole kiinni
näkyvässä,
vaan se leijailee
vapaana,
tuulta tuuditellen,
vettä rantakaislikkoon loiskutellen,
sadetta pilvissä pidellen.

Minun onneni
ei asu
lähiöissä,
betonipunkkereiden 
kylmissä koloissa,
vaan se elää
kesäaamujen hämärissä,
erämaiden hiljaisissa öissä,
taivaanrannan kultaisissa sävyissä.

Minun onneni
ei maksa mitään,
mutta se antaa enemmän,
mitä kenenkään
silmä pystyy
näkemään.
© 3.4.2014