maanantai 25. toukokuuta 2015

Liimanninkoski

Auton ostamisen myötä olen ottanut yhdeksi tavoitteeksi tutustua lähiseudun retkeily- ja nuotiopaikkoihin, joissa voisi käydä pikaisestikin. Mm. Luontoon.fi-sivustolta löytyy hyviä paikkavinkkejä. Yksi sellainen on Liimanninkoski, jonne lähdimme tutustumaan viime perjantaina. Tarkoituksenamme oli kiertää polkua pitemmän reitin kautta ja vasta sitten pysähtyä laavulle. Risteyskohtaa ei oltu maastoon kuitenkaan merkitty tai emme sitä huomanneet ja olimmekin laavulla tuotapikaa. Emme sitten lähteneet enää kiertelemään, vaan jäimme tekemään nuotiota ja kuvaamaan kosken ympäristöä. Aika kului koskella nopeasti ja ilta painoi työpäivän jälkeen pian päälle, joten polun kokonaan kiertäminen jäi toiseen kertaan. 

Parkkipaikalta luontopolulle pääsee lammasaitauksen läpi. Aitauksessa ei ollut vielä asukkaita. Aitauksen sisältä löytyy vanha maatalousrakennus, jossa on mm vanhoja maatalouden työkoneita sekä toisella puolen latoa on uuden näköiset pihakalusteet. Paikka on todennäköisesti retkeilykohteena melko tuore,sillä kartoista löytyy päiväys tammikuulta 2014. 



Polku kulkee alkumatkan lampaiden laidunalueen poikki.

Laidunalueen reunalla on vanha aitta. Näiltä kohdin polku sukeltaa lehtometsän uumeniin. Taustalla kuuluu voimistuva kosken kuohunta. Emme ehtineet kauaankaan kävellä, kun löysimme jo laavulle, joka on ihan kosken lähettyvillä. 











Kannattaa käydä, jos on liikkeellä Muhoksen suunnalla. Paikka on hyvä päiväretkikohde vähän kauempaakin tulevalle ja sopii myös lasten kanssa liikkuville. 

torstai 21. toukokuuta 2015

Lähipolku

Se on viiden kilometrin polku. Se on kaikkein lähin polku ja sille pääsee lähes suoraan kotiovelta. Siitä on tulossa minulle tärkeä ajatusten tuuletuspolkuna. Tein jo itselleni lupauksen, että kunhan kesälomat koululaisilla alkavat eikä minun tarvitse huolehtia neljän lapsen kouluun lähdöstä, nousen aikaisin aamulla, kun lapset vielä nukkuvat ja kierrän tuon polun vaikka jokainen arkiaamu. Toivottavasti pystyn siihen läpi kesän mahdollisimman monta kertaa. Tänä aamuna tunnelmoin polulla kameran kanssa ja etsin alkavan kesän merkkejä. Onhan niitä, kun pitää silmät auki. Kuvasaldo kertokoot loput.






Polun puolivälissä pääsee kuulemaan rakennetun kosken kohinaa. 





Mustikanlehti valoa vasten. Kesä on jo ovella.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Päivä kurssilla

Olen ollut reilun vuoden päivät jäsenenä Suomen Ladun paikallisjärjestö Tunturilatu Owlassa. Kertaakaan aiemmin en ollut osallistunut toimintaan. Lintujen tunnistuskurssi järjestettiin Liminganlahden Luontokeskuksessa. Paikka on alle 30km:n päässä kotoani, joten järjestin lapsille varahoidon ja ilmottauduin mukaan. Tarkoitus oli ennenkaikkea tutustua muihin jäseniin ja ujuttautua mukaan toimintaan, mutta mukava oli saada lintutietouttakin. Missään tapauksessa kurssi ei mennyt hukkaan. Toimintaan tutustumisen kynnys on nyt ylitetty ja uskon, että jatkoa vielä seuraa. Järjestön järjestämät vaellusreissut ainakin kiinnostavat.
Laitoin edellisenä iltana kameran akun laturiin, ettei virta loppuisi kesken kurssin. Ehdin kuitenkin ajaa pitkän matkaa, ennenkuin huomasin kameran jääneenkin kotiin... Harmitti, mutta enpä enää palannut sitä hakemaankaan. Kuvat ovat vain Lumia-laatua. Liminganlahti on lyhyen matkan päässä kotoani ja sopii myös lasten kanssa retkeilyyn, joten teen kameran ja lasten kanssa uuden reisssun. 





Rentukat kukkivat, mutta tällä kertaa en jäänyt niitä kuvaamaan. Kurssipäivä päättyi iloisiin nauruihin ja lupaukseen siitä, että lintujen tunnistamisyritykset omallakin ajalla jatkuvat. 

torstai 14. toukokuuta 2015

Kuksa

Olen aina ajatellut, että jokaisella retkeilijällä on oltava Oma Kuksa. Vielä parempi, jos se on nimellä varustettu. Käsityöläisen taidonnäyte kulkeutui tilaustuotteena Kemijärveltä Oulun Erämessuille, ystävän omistaman erä-ja retkeilyliikkeen kautta. Tulistelureissuja odotellessa... 

maanantai 4. toukokuuta 2015

Hirvinevalla

Vapunpäivän retki suuntautui Hirvinevan lintujärvelle. Opastekyltit olivat talvihuollossa, joten jäi arvoitukseksi, mitä tyhjät kylttipidikkeet ja numeroinnit olisivat tarkoittaneet. Päivä oli osittain aurinkoinen, mutta todella tuulinen. Lintutornilla ei kauaan tarennut kiikaroida, eikä vesilintujakaan myrskyisessä kelissä paljoa näkynyt.






Luontopolku oli rakennettu koko matkaltaan pitkospuista. Polku kulki niemekkeiden päällä ja siltoja oli useampia. Polun varrella oli kylttejä numeroineen, mutta nyt niiden sanoma jäi arvoitukseksi. 






 Matka loppui kesken. Olisin mielelläni kiertänyt vaikka koko pienen järven.



Polun varresta löysin sulan. Kuvailin sitä myöhempää käyttöä varten. Jonain päivänä tämäkin kuva saanee uuden tarkoituksen kirjoittamani kuvarunon taustana. 
Retken lopuksi makkaranpaistoon parkkipaikalla olleeseen kotaan. Tuuli vinkui nurkkapielissä ja hiilloksen hiipuessa alkoi satamaan. "Sateen edellä tuulee", niin piti vanhan kansan sanonta tälläkin kertaa paikkansa. Mukava retki säätilasta huolimatta.