keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Soutaen Kemijoella

15.7 suuntana oli Savukoski ja Samperin Savotta. Matka Kuusamosta alkoi viileässä ja tihkusateisessa kelissä. Saavuttuamme Savukoskelle, ilma oli hivenen lämpimämpi, jopa 12 astetta, mutta sadekuurojen uhka väijyi hotellin yllä. Saimme huoneen, josta näköala oli joelle. Iltaa kohti ilma selkeni ja joki näytti parhaimmat puolensa. Ei tätä ollut uskoa todeksi, että keli muuttui masentavan harmaasta kauniiksi auringonpaisteiseksi keliksi. Odotus kihelmöi koko keholla. Ehkä saisimme sittenkin hyvät soutukelit.
Rannalla oli vasta yksi vene. Tällä ei matkaan lähdettäisi, mutta menosuunta on kuitenkin oikea. Lähtö starttaisi seuraavana päivänä. Toista kertaa soutuun osallistuvana en jännittänyt oikeastaan  muutakuin sitä, minkälaisissa keliolosuhteissa saisimme matkaa tehdä. Kastuisimmeko matkalla? 

Samperin Savotan rannalla oli komea rantasauna ja kukkivia kissankelloja.



Torstaina saapuivat kirkkoveneet. Hetken aikaa pyörittelin silmiäni. Ihmettelin, kun rannalla oli vain 3 venettä. Kyselin järjestäjiltä asiasta. Tänä vuonna oli käynyt kato osallistujissa. Kun olin edellisen kerran soututapahtumassa pari vuotta sitten, veneitä oli kymmenkunta ja lisäksi useita melojia, vuosi takaperinkin veneitä oli ollut 9. Tällä kertaa oli vain 3 kirkkovenettä ja yksi kahden hengen seurue kulki omalla paatillaan osan matkaa. Vähällä osallistujamäärällä on kuitenkin toinen puoli; se, että nyt pääsi paremmin tutustumaan toistenkin venekuntien jäseniin. 

Ensimmäisen illan osuudet ovat kaikkein parhaimmat. Joki on vielä kapeahko ja vedenpinta pääsee paikka paikoin olemaan täysin tyyni. Kipparimme pysäytti veneen tällaiseen paikkaan ja kehoitti nauttimaan maisemasta. Kahta kertaa ei tarvinnut käskeä. 

Saavuimme ensimmäiseen yöpaikkaan, Kaikurantaan, auringonpaisteisessa ja tyynessä kelissä. Yöpyminen tapahtui teltoissa. Meillä oli oma kahden hengen teltta mukana, joka osottautui ihan liian ahtaaksi kahdelle aikuiselle. Tavaratilaa ei ollut lainkaan. Onneksi siinä tarvitsi nukkua vain yksi yö. (Uusi teltta onkin ostoslistalla... )

Otin tällä kertaa soutumatkalta tosi vähän kuvia. Ne muutamat, mitkä on soudun aikana kuvattu, on kännykkäkuvia. Miesystäväni kuvasi kamerallani rannalta. Kiitos niistä hänelle.... Toisen yön majapaikka oli Pyhätunturilla mökkimajoituksessa. Ehdimme illansuussa käydä pienen lenkin maisemia katselemassa. Miesystävälleni nämä maisemat olivat uutta, minulle monta kertaa koluttuja ja aina yhtä rakkaita. Pitkällä emme käyneet, sillä raskas päivä vaati osansa ja sauna odotti reissaajia. 




Lauantaiaamun aamupala oli järjestetty kauniille paikalle. Viimeisen soutupäivän urakkaan jaksoi hyvin lähteä kunnollisten yöunien ja maittavan aamupalan jälkeen. Maisema kruunasi aamun tunnelman.



110 km soutua on takana. Saavuimme Kemijärven satamaan lauantaina kauniissa auringonpaisteessa. Matkan aikana ainoastaan yksi sadekuuro oli kastella soutajat. Senkin sateen altaa pääsimme soutamalla pois. Illan ohjelmassa oli vielä kolmen lajin illallinen Villi Ruoka-teemalla. Sama teema oli jokaisella aterialla. Reissu oli mieleenpainuva, mutta aika todennäköistä on, etten ihan vähään aikaan soutamaan lähde, sillä pitäähän sitä kokeilla joskus muutakin... 

2 kommenttia:

  1. Hienot on Kemijoen maisemat ja on ollut varmasti upea retki. Kuvasi tuovat mieleen muistoja 90-luvun puolivälistä kun osallistuin kajakilla Vuotos-soutuun. Silloin soudettiin/melottiin Savukosken Viitarannasta Pelkoseniemelle.
    Pienenä yksityiskohtana on jäänyt mieleen kun Satu Hassin kanootti kaatui Jänkäläisen koskessa.

    VastaaPoista
  2. Niin kauniit maisemat ja teitä ovat kelit kuvista päätellen suosineet. Tultiin lauantaina Pyhätunturin suunnalta ja melkein koko viikon satoi. Oli kiva katsoa tuttuja maisemia!
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita. Tarkistan kuitenkin kaikki kommentit ennen julkaisua.