tiistai 25. elokuuta 2015

Päivä Hailuodossa

Lauantaiaamu valkeni tyynenä ja lämpimänä. Päätimme lähteä päiväksi Hailuotoon. Perillä saimme todeta sen, minkä on joutunut toteamaan monesti aikasemminkin. Vaikka mantereella olisi tyyntä, merellä saattaa tuulla navakastikin. Niin tällä kertaa. Meri vaahtosi, mutta koska olimme ajaneet noin 60 km:n matkan, emme palanneet heti takaisin. Vietimme päivän Marjaniemen rannalla. 







 Rannalla oli paljon väkeä, vaikka oli jo elokuu. Ehkä kylmä ja sateinen kesä vaikutti siihen, että väkeä tuli rannalle heti, kun oli lämmin keli. Reilun viikon poutajaksosta otettiin kaikki irti. Siihen samaan mekin pyrimme. Eikä kukaan voi väittää, etteikö laiskottelu tekisi toisinaan hyvää.



sunnuntai 9. elokuuta 2015

Onkiretkellä

Koululaisten kesälomat lähenevät loppuaan. Lupasin käyttää lapsiani vielä onkiretkellä, niin ettei järveltä olisi kiire pois. Se huono puoli kalastusharrastuksessa täälläseudun on, että sinne kunnan ainoalle järvelle on matkaa yli 25 km ja loppupätkä tiestä on huonokuntoista sepelitietä. Ei tule usein siellä käytyä, vaikka paikka kaunis onkin ja varustettu hyvin. Rannalta löytyy niin kota kuin hyvinvarustellut vessatkin ja lisänä hyvä uimaranta. Jännäsimme menomatkalla, että paikalla olisi paljon väkeä, mutta ei. Yksi ihminen koetti kalaonneaan ja muuten ranta "oli meidän". Poikani, 18-, 16- ja 10-vuotiaat tiesivät, mitä tehdä. Ei tarvinnut heitä rannalle kehoittaa.... Mukana olleet tyttäreni, 13- ja 7-vuotiaat olivat yhtä innoissaan. Minä keskityin makkaranuotion virittämiseen ja myöhemmässä vaiheessa keitin risukeittimelläni ensimmäiset pannukahvit. Tarviiko todistaa, että meillä oli mukavan leppoisa päivä? Ilmakin poutaantui aamun pilvisyyden jälkeen ja lapset saivat jokainen muutamia ahvenia. Kotimatkalle lähti iloisia lapsia ja kalajuttuja riitti vielä kerrottavaksi seuraavanakin päivänä.  





Kuvasin vielä kodan loppusiivouksen jälkeen sammalia ja parhaimmillaan kukinnassa olevia kanervia. Kauniita ovat kanervatkin, omassa kasvuympäristössään. Kelpaa nyt syksyn tulla. Lasten aloitettua koulunsa, saan minäkin enemmän hetkiä, jolloin saan ajan pysäytettyä vain itselleni. Vaikka lasten kanssa on mukava "koluta", niin silti sitä on huolettomampi yksin liikkuessa. 
Kanerva


tiistai 4. elokuuta 2015

Ulpukankukkia ja vähän muutakin

Tein viime viikolla parin päivän reissun lasten kanssa omaan lapsuudenkotiini, joka sijaitsee pienen järven rannalla Keski-Suomessa. Poikani innostui serkkupoikien mukana onkimisesta ja löytyi väliin rannalta yksinäänkin. Jonkun verran pojat saivat ahvenia ja yksi iso lahna nousi myös, jotka kaikki taisivat mennä talon kissoille. Puuvartisessa mato-ongessa riitti painoa. Kokeilin onkia sillä itsekin, minkä jälkeen en ihmetellyt, miksi poikani tuki onkea jalkojensa välissä. 
Järvessä on aina kasvanut ulpukoita. Nyt niitä tuntui olevan entistäkin enemmän. Kertooko se rehevöitymisestä vai päinvastoin? Järveä on kunnostettu eikä maanviljelystä ole enää ympärillä niinkuin ennen. Kunnostamisen yhteydessä rannat on ruopattu ja kortteet sekä osmankäävät hävinneet miltei kokonaan. Järvi tuntuukin nyt laajemmalta kuin yli 30 vuotta sitten. 


Käytin molempia pikkutyttäriäni järvellä ja kumpikin tykkäsi leppoisasta soutelusta valtavasti. Äidin sydän läikähti, sillä näitä tuntemisia haluaisin lasteni saavan kokea. Nuorena tyttönä itse melkein asuin veneessä tai istuskelin rantakivikolla... En enää ihmetellyt, miksen meinannut saada poikaanikaan rannalta lähtemään. Taisi hänelläkin jäädä sydän sinne?!? 



Lasten uidessa käyskentelin rannalla kameran kanssa. Uimareista en laita kuvia julkiseen blogiin, mutta kukkakuvat kelpaavat. Rannalla kasvaa valkoapilan sukulaista, alsikeapilaa. Sen kukkavarsi nousee korkealle ja se viihtyy mainiosti aivan vedenrajan tuntumassa.
Alsikeapila
 Vanhan peltomaan reunalta löytää takuuvarmasti pillikukkia, peltopillikkeitä. Kokeilin, vielä osaisin puhaltaa kukkapilliin niin hennnosti, että saisin ääntä kuuluviin. En saanut. Liekö olleet liian kosteita kukkia tai sitten vain puhalsin liian voimakkaasti. Näihin tuli lapsena "vihellettyä" paljonkin.
Peltopillike
Kesälomat ovat loppusuoralla. Vielä viikko, niin koulut taas aloittavat toimintansa. Ihana arki alkaa. 

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Visiitillä Kuopiossa

Toisen lomaviikon käyntikohteena oli Kuopio, jossa viihdyimme pari yötä. Ulkoiluilmaa ei ollut nimeksikään, sillä vettä tuli lähes taukoamatta. Pienellä lenkillä ehti Kallaveden rannalla käydä, kun jo tuli kiire suojaan. Ehdin ennen kastumista kuvata kellokukkia, joita en ole aiemmin nähnyt. Oletettavasti nämä ovat vuohenkelloja. Valkoiset kasvoivat samassa ryppäässä sinisten kanssa.




Lähtöpäivänä poikkesimme Puijon torniin. Söimme siellä maittavan päivällisen ja lähdimme sen jälkeen kotimatkalle; tuliaiset mukanamme. 
Muutama päivä kotiintulon jälkeen aloin tuunaamaan tuliaista uuteen käyttötarkoitukseen. Miesystävän apua tarvitsin vain kattilankannattamien kiinnitysreikien poraamiseen. Tällainen siitä tuli, toivottavasti on vielä kovastikin tarpeellinen kapistus.