tiistai 8. syyskuuta 2015

Metsäterapiaa

Parin viime viikon aikana oli useita kauniita auringonlaskuja. Yhtenä iltana lähdin bongaamaan viimeisiä auringonsäteitä vähän kauemmaksi kodista, suuren viljapeltoaukean keskellä. 



Aina ei kauniit ilmatkaan riitä pitämään positiivista virettä yllä. Elämässä tulee joskus kausia, että kaikki negatiiviset tuntuu kasaantuvan yhtäaikaa päälle ja omat voimat loppuu kertalaakista. Niin kävi viime viikolla. Lähdin metsään, vain olemaan. Sain olla yksin ja ajatella, ajattelematta kuitenkaan mitään. Metsän positiivinen vaikutus pitäisi muistaa useammin. Tälläkin kertaa se auttoi ja näen taas tulevaisuuden valoisampana, vaikka mustat pilvet sitä kovasti koittivatkin peittää... 




Joku oli unohtanut metsään lusikan

Nyt on taas tilaa hengittää.