tiistai 22. joulukuuta 2015

Teinien kanssa Koitelilla

Joulu lähestyy. Kaupoissa se tietää vilinää ja melskettä. Hoidin aamupäivällä pienet jouluostokseni, mutta auton peräkontissa oli varusteet tärkeämpään. Lähdin jo toisen kerran joulutouhujen keskellä (siis niiden oikeasti vähäisten, mitä minulla on) teinieni kanssa viettämään laatuaikaa Koitelinkoskelle. Lupasin vuosi sitten tehdä tästä perinteen ja siitä lupauksesta yritän pitää kiinni. Kahta kertaa ei tarvinnut 18- ja 16-vuotiaita poikia houkutella. Olivat lähtövalmiita jo ensimmäisestä kyselystä. Enenpikin olisi lapsista tulijoita mukaan ollut, mutta sanoin neljälle nuoremmalle, että tämän kertainen retkeily koskee vain isoimpia lapsiani. Nuorempien vuoro tulee vielä...

Ensin kännykällä otettuja tunnelmakuvia. Koitelille mennessä oli vielä valoisaa. Aamuinen vesisade oli onneksi jo väistynyt ja ilma oli hivenen seljennyt. Kuukin pilkisteli pilvien lomasta. Lämpöasteita oli 2, joki oli vuodenaikan nähden "tulvillaan". Kosken kuohuja kuunnellessa nautimme nuotion lämmöstä ja hiljalleen pimenevän iltapäivän hämärästä tunnelmasta.




Uutukaisen Trangian otin ensikertaa käyttöön. Valmistin sillä itselleni risottoaineksista lounaan, pojat paistoivat nuotiolla savupekonimakkaraa. Jälkiruuaksi keitin vielä nokipannukahvit. 




Nuotion loimussa on taikaa, varsinkin silloin kun maisema ympärillä on kohdillaan ja taivas alkaa pimetä. Ei varmaankaan tarvi todistella, että täällä hermo lepäsi ja ne vähäisimmätkin joulukiireet unohtuivat.

Vähäiset kuvaustaitoni eivät riittäneet tämän kummempiin kuukuviin. 



Nuotion räiskeessä kaksi teiniä nautti elämästä. Äidin sydän läikähti. Minun pojat, aikuisuuden kynnyksellä. Äkkiä on aika kulunut siitä, kun tulivat vielä syliin. Enää eivät tule, mutta kiitollinen olen siitä, että haluavat äitinsä kanssa aikaa nuotiolla viettää. Lähtisivät retkeilemään useamminkin, kuin mihin on mahdollisuutta. Näistä hetkistä toivon heille jäävän kipinää myöhempään elämäänsä. Ehkä heistä kasvaa vielä suurempia seikkailijoita.

Rauhallista joulua. Tärkein lahja on aikaa läheisille. Sitä ei marketeista ostamalla saa. 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Lahja itselle

Sijoitin osan veronpalautusrahoista omaan harrastukseeni tai oikeastaan harrastukseen, jonka parissa haluaisin viettää enemmänkin aikaani ja jossa haluaisin vielä paljon kehittyä. Ruuan tekeminen retkiolosuhteissa kiinnostaa siitäkin syystä, että haluaisin syödä retkilläkin terveellistä omaan ruokavaliooni sopivaa ruokaa, enkä vain tyytyä helppoon (ja epäterveelliseen) nuotiomakkaraan. Tämän setin kanssa tulee toivottavasti vielä monia ikimuistioisia hetkiä. Niistä hetkistä on hyvä haaveilla nyt, kun olen pakkolevossa pitkän aikaa rajun keuhkokuumeen takia. Samallahan tässä voisi tehdä ensi vuoden retkisuunnitelmiakin....


maanantai 7. joulukuuta 2015

Pieniä luontoretkiä

Sitten lokakuisen Posion loman ei ole tullut käytyä kuin pienillä luontoretkillä lähiseudulla. Kävelyllä kameran kanssa tai vähän kauempana nuotiopaikalla tulistelemassa. Mukavia hengähdyshetkiä nämäkin.