torstai 28. syyskuuta 2017

Pieniä pyrähdyksiä metsään

Syyskausi on kiireisintä työaikaani. Työn kuvaan kuuluu myös pienet pyrähdykset metsään. Vaikka työ mielessä siellä olenkin liikkunut, niin koskaan ei kuitenkaan ole niin kiire ollut, ettenkö olisi ehtinyt muutamia kuviakin ottamaan. 





Tämän viikon puheenaihe ainakin Oulun seudulla on ollut sankka sumu. Useamman päivän ajan on maisemat olleet maagiset. Sumussa on jotain rauhoittavaa samoin kuin ruskan väreissä. Tänä syksynä sitä ei ole tarvinnut lähteä kauemmaksi katsomaan, sillä paikallinen ruskakin on lempeän värikäs. Syksy on minulle rakkain vuodenaika, ehkä juuri luonnon värien kauneuden vuoksi. 



Sumun lisäksi maisemaa elävöittivät havukasvien seitit, joihin kosteus oli tarttunut pisaroiksi. Runollisen kaunista. 

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kosken kuohuntaa Rovaniemellä

Oon kärsinyt polviongelmasta toukokuun puolivälistä alkaen. Juhannusta edellisellä viikolla polvi jouduttiin punkteeramaan. Vanhin tyttäreni asuu Rovaniemellä. Olin suunnitellut lähteväni kolmen sisaruksen kanssa hänen luokseen, josta voisimme sitten tehdä jonkinlaisen päiväretken. Jalkatoipilaana en vaan pystyisi pitkiä matkoja kävelemään. Jonkun aikaa siinä tuumailimme lähtösuuntaa. Päädyimme lopulta suuntaamaan Napapiirin retkeilyreitille. Kyseiseltä paikalta lähtee useampi polku, joten on vara valita, mihin suuntaan lähtee. 

Jo reitin alussa pääsimme ylittämään ensimmäistä siltaa. 

Tämän kuvan verran paljastan kasvokuvaa lapsistani. 

Kiersimme ensin Könkäänsaaren esteetöntä luontopolkua. Sen reitin varrella olisi jo ollut ensimmäinen laavupaikka. Harmiksemme - tai onneksemme - se oli kuitenkin täpötäynnä saksalaisia turisteja, joten ohitimme heidät vähin äänin ja jatkoimme matkaa seuraavalle mahdolliselle kohteelle. Poikkesimme esteettömältä polulta sivuun ja aika pian olimme taas ylittämässä kuohuvaa koskea. Hetken aikaa piti kuvailla näkymiä rannalla.  



Tyttären koira oli mukana ja joi janoonsa virrasta. 

Miekin pääsin kuvaan koiruuden kanssa.  

Sitten sillasta yli ja kohta taas seuraavasta. Taisi kaikkiaan kolme puista siltaa olla peräjälkeen.  

Metsän siimeksen suojasta löytyi pieni lampi. Tästä ohi mennessä ei vielä arvattu, että paistamme makkarat lammen vastapuolella olevalla laavulla. 

Kullero kukassa. 

Seuraava laavu tuli eteen pian lammen ohituksen jälkeen, mutta silläkin oli väkeä, joten jatkoimme matkaa pitkospuita eteenpäin. Tulimme risteykseen, jossa jäimme hetkeksi pohtimaan suuntaa. Päivä oli aurinkoinen ja todella lämmin. Lapset olivat jättäneet omat pienet juomavesipullonsa autoon ja tässä kohtaa vasta sen sanoivat. Olivat luulleet, että minä kannan 3 litran vesiastiaa mukanani. Sanoin, etten jalkatoipilaana edes harkinnut veden kantamista mukanani ja kaiken lisäksi olin ostanut sen yöretkeäni varten. No, tästä syystä teimme päätöksen palata takaisin edelliselle laavulle, vaikka siellä olikin pariskunta nuotiolla. Kuumana kesäpäivänä ei ole järkeä lähteä useita kilometrejä kävelemään, jos ei ole riittävästi juotavaa mukana. Kaikenlisäksi epäilin oman jalkani kestävyyttä. Viisas päätös oli palata takaisin. 

Niin kiire ei kuitenkaan ollut, ettenkö olisi ehtinyt kuvaamaan pitkospuiden vierellä kasvavaa kukkaa. Tunnistaako joku tätä kaunokaista?  Muoks. Kukka on Raate, kiitos tunnistuksesta Seitalle. 


Tupasvilla on helppo tunnistaa. 

Matkaseuralaiset pitkospuilla.  

Tauon paikka.  

Saimme makkarat paistettua ja palasimme takaisin autolle. Mukava pikku retki, vaikka mielellään olisi pitemmänkin matkan kävellyt. Parempi kuitenkin tehdä se sitten, kun jalka on täysin kunnossa. 

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesäkuisena päivänä Koitelinkoskella

Kesäinen kahvihetki Koitelinkoskella. Paikalle oli kertynyt runsaasti väkeä, niinkuin aina kauniina kesäisenä päivänä. Meillä oli eväskahvit termoksessa eikä ollut tarkoituskaan istahtaa nuotion ääreen. Nuotiopaikat olivat täynnä, mutta tyhjää kalliota riitti, kun viitsi kävellä vähän kauemmaksi. 

Rentukoiden kukinta-aika sattui olemaan parhaimmillaan.

Kuten myöskin tuomen kukinta.

Saniaisten takana veden virtaus jatkaa elämäänsä niinkuin aina ennenkin.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kotiseudun alkukesää

Vähälle ovat jääneet viime kuukausina hetket luonnon helmassa. Työkiireet tuntuvat vieneen kaiken ajan ja energian. Joskus on kuitenkin pakko irrottautua kiireestä ja vaan nauttia tutusta lähilenkkipolustakin ihan hissuksiin, lintujen lauluja kuunnellen ja luonnonkauneutta ihastellen. Alkukesästä kaikki on kaunista ja luonnon vihreys vihreämpää kuin loppukesästä. 





Menneellä viikolla irrottauduin työ- ja kotipihan kiireistä talkoohommiin paikallisen partioseuran "majalle". Mikäpä oli puuhailla leppoisasti lapsen kanssa ja käydä välillä kuuntelemassa ja katsomassa lähempää solisevaa puroa, jonne lapsilla ei ole lupa mennä ilman aikuista.  Leppoisa yhdessäolo samanhenkisten ihmisten seurassa piristää ja tuo takulla arkeen kaivattua vaihtelua. Puhumattakaan siitä, mitä tekee ihan pienikin hetki keskellä "ei mitään".  Kannatti lähteä, arki maistui taas paremmalta talkooillan jälkeen. 



keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Rinnekävelyllä

Vaikka kesä on jo ihan nurkan takana, julkaisen vielä viimeiset lumiset kuvat maaliskuiselta Luoston lomalta.  Kävimme näyttämässä mukana olleille teineille maisemia Ukko-Luoston rinteeltä.

Pieneksi sitä itsensä maisemassa tunsi.


Lumikengillä rinnettä nouseminen olisi ollut huomattavasti helpompaa, mutta ilman niitäkin nousu sujui, kun oli sauvat tukena. Pakkasta oli vain muutama aste, mutta mitä korkeammalle rinnettä nousi, sitä enemmän huomasi tuulen purevuuden.  

Seurueen nuorin kiipesi rinnettä korkeimmalle. Alaspäin tulikin sitten joutuisasti peppumäkeä.

Seuraavaa lomaa odotellessa tehdään töitä lähes ympäripyöreitä päiviä ja vain haaveillaan lomasta. Jospa sitä kuitenkin joskus ehtisi pieniä pyrähdyksiä ottaa ja "aikaa pysäyttää".

torstai 20. huhtikuuta 2017

Tikkalaavulla

Yksi päivä hiihtolomalla olikin pilvinen. Pidimme silloin lepopäivän hiihdosta ja kävimme kävelyllä lumikenkäreitillä. Sukseton matkalainenkin pääsi ihastelemaan maisemia. Reittiä pitkin olisi päässyt Torvisen latukahvilalle asti, mutta tyydyimme nousemaan polkua vain korkeimmalle kohdalle Luoston päälle ja palasimme sitten rinteen alaosassa olevalle laavulle. 





Laavulla tein makkaratulet ja nautimme eväät ennen mökille paluuta. 


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hiihtopäivä

Loman toisena päivänä lähdimme hiihtämään Ukko-Luoston ympäryslenkkiä, noin 18 km lenkki siitä tuli. Pakkasta oli muutama aste ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Täydellinen talvikeli. 

Takin taskuun varattiin setelirahaa, koska halusimme poiketa Torvisen Latukahvilassa. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Palvelu on ystävällistä ja vanhassa pirtissä on tunnelmaa, jollaista enää harvoin löytää. Tuoreet munkkikahvit maistuivat ja matka jatkui takaisin ladulle. 

Suksi luisti hyvin, mutte emme kiirehtineet ladulla. Pysähdyimme useaan otteeseen kuvailemaan tai vain ihastelemaan maisemia. Mieli lepäsi kiireettömyydessä. 


Naavaisen kuusen oksien välistä aurinko tervehti onnellisia hiihtäjiä.





Luosto näytti hiihtopäivänä kauneimman puolensa.