tiistai 14. helmikuuta 2017

Luontopolulla

Tammikuun lopulla kävimme miehen kanssa koluamassa paikallisen luontopolun. Lunta ei ollut nimeksikään. Ilmakin oli sellainen, ettei olisi uskonut tammikuun säätilaksi. Muutama pakkasaste ja aurinko pilkahteli kuin keväällä konsanaan. Onneksi meillä oli sauvat mukana. Niistä oli suuri apu.

Reitin alkupuoliskolta löytyi riippusilta, josta olin kuullut, mutta en ollut millään uskonut, että sellainenkin oman kylän maisemista löytyisi. Siellähän se tökötti, pitkään jo paikallaan seisseenä.  

Pian sillan ylittämisen jälkeen reitti poukkoili metsän uumeniin. Hoidettu havupuumetsä on avara liikkua, mutta jokin siinä ei itseäni miellytä. Enemmän tykkään salaperäisimmistä sekametsistä. 

Aikamme kuljettuamme metsikössä polku lopulta vei pienen jokipahasen rantamille. Siellä se vuoroin nousi törmältä ylös, poukkoillen taas toiselta kohtaa alas jokivarteen. Paikalliset joet ovat pieniä, mutta lauhana talvena pysyvät kuitenkin virtaavina. 





Lähtiessämme polulle, katsoimme nopeasti infotaulusta matkan mittaa. Luontopolku ei kuitenkaan tarkoittanut samaa kuin hiihtolatu, joten luulimme kulkevamme 5 km:n reittiä ja olimmekin melkein 9km:n reitillä. Kaiken lisäksi opasteetkaan eivät olleet reitin varrella kovin selkeät ja siksi tuntuikin, ettemme koskaan löydä merkitylle laavupaikalle. Lopulta se kuitenkin löytyi. Pitkän matkaa olimme kahlanneet umpihangessa. Toisin paikoin sitäkin kun oli polven korkeudelle asti. Hämäräkin alkoi jo pikkuhiljaa hiipiä, joten taukopaikalla tuli jo kiire nuotiotulen tekoon ja eväiden syöntiin. Sitten pitikin kiireesti lähteä kotimatkalle. Jännäsimme, ehtisimmekö autolle ennen pimeää.



Niinhän siinä sitten kävi, että pimeys lopulta vei voiton. Taskulamppujen kanssa olisimme tulleet samaa metsäreittiä lähtöpaikalle, mutta koska lamppua ei mukana ollut, oikaisimme tutulta kohtaa maantielle ja kuljimme viimeiset pari kilometriä jäisellä maantiellä. Turvallisempi vaihtoehto se kuitenkin kuin pimeässä metsässä ilman valaisinta kulkeminen. Säästyttiin eksymiseltä. Kiva retkipäivä kuitenkin oli. Saimme rutkasti raikasta ilmaa ja ollaan ehkä hitusen viisaampiakin. 

2 kommenttia:

  1. Kyllä retkeily on kivaa! Talvella en oo ikinä harrastanut, ehkä vielä joku päivä!

    VastaaPoista
  2. Luonnossa oleminen on niin sielua ja mieltä hoitavaa. Huh, onneksi ette eksyneet! Eipä olisi kivaa joutua harhailemaan pimeässä ja talvisessa maastossa.

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita. Tarkistan kuitenkin kaikki kommentit ennen julkaisua.