maanantai 6. helmikuuta 2017

Omaa aikaa etsimässä - (lokakuun muistoja)

Viime syksyn muistoihin kuului myös yksin vietetty lokakuun alun viikonloppu, jolloin kävin fiilistelemässä syksyn tuntua Koitelinkoskella. Ulkoilupäiväksi sattui aurinkoinen ja yllättävän lämmin päivä. Kuljeskelin kosken ympäristön poluilla ja istuskelin pitkän aikaa rantakivikoilla. Ei ollut kiirettä pois. Mieli sai levätä, vaikka sydämessä kiehui pelko ja ahdistus tulevista päivistä. 





Toisen yksinäisen vapaapäiväni kulutin Oulussa Ainolanpuistoa ja sen ympäristöä kierrellen. 









Tästä viikonlopusta alkoi ajanjakso, jonka aikana voimiani kulutettiin äärimmilleen ja ylikin. Lapsen suunniteltu iso leikkaus jälkihoitoineen oli rankempaa kuin etukäteen osattiin ennustaa. Teho-osastolla oman lapsen vierellä istuessa itkin kuitenkin juuri päättynyttä parisuhdetta, vaikka olisi pitänyt jaksaa kannustaa tytärtä toipumisessa. Kaikki vaan tuntui kaatuvan päälle samaan aikaan. Tätä kirjoittaessani, melkein 4 kk tapahtuneesta, ymmärrän hyvin, että tarvitsin itselleni juuri tämän kaltaisen viikonlopun. Sain olla yksin ja kerätä voimia tuleviin koitoksiin - ja olen tänään hengissä kaikesta selvinneenä, ehkä ihmisenä taas vähän vahvempi? "Ehjimmätkin meistä on tehty sirpaleista."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Tarkistan kuitenkin kaikki kommentit ennen julkaisua.