keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kosken kuohuntaa Rovaniemellä

Oon kärsinyt polviongelmasta toukokuun puolivälistä alkaen. Juhannusta edellisellä viikolla polvi jouduttiin punkteeramaan. Vanhin tyttäreni asuu Rovaniemellä. Olin suunnitellut lähteväni kolmen sisaruksen kanssa hänen luokseen, josta voisimme sitten tehdä jonkinlaisen päiväretken. Jalkatoipilaana en vaan pystyisi pitkiä matkoja kävelemään. Jonkun aikaa siinä tuumailimme lähtösuuntaa. Päädyimme lopulta suuntaamaan Napapiirin retkeilyreitille. Kyseiseltä paikalta lähtee useampi polku, joten on vara valita, mihin suuntaan lähtee. 

Jo reitin alussa pääsimme ylittämään ensimmäistä siltaa. 

Tämän kuvan verran paljastan kasvokuvaa lapsistani. 

Kiersimme ensin Könkäänsaaren esteetöntä luontopolkua. Sen reitin varrella olisi jo ollut ensimmäinen laavupaikka. Harmiksemme - tai onneksemme - se oli kuitenkin täpötäynnä saksalaisia turisteja, joten ohitimme heidät vähin äänin ja jatkoimme matkaa seuraavalle mahdolliselle kohteelle. Poikkesimme esteettömältä polulta sivuun ja aika pian olimme taas ylittämässä kuohuvaa koskea. Hetken aikaa piti kuvailla näkymiä rannalla.  



Tyttären koira oli mukana ja joi janoonsa virrasta. 

Miekin pääsin kuvaan koiruuden kanssa.  

Sitten sillasta yli ja kohta taas seuraavasta. Taisi kaikkiaan kolme puista siltaa olla peräjälkeen.  

Metsän siimeksen suojasta löytyi pieni lampi. Tästä ohi mennessä ei vielä arvattu, että paistamme makkarat lammen vastapuolella olevalla laavulla. 

Kullero kukassa. 

Seuraava laavu tuli eteen pian lammen ohituksen jälkeen, mutta silläkin oli väkeä, joten jatkoimme matkaa pitkospuita eteenpäin. Tulimme risteykseen, jossa jäimme hetkeksi pohtimaan suuntaa. Päivä oli aurinkoinen ja todella lämmin. Lapset olivat jättäneet omat pienet juomavesipullonsa autoon ja tässä kohtaa vasta sen sanoivat. Olivat luulleet, että minä kannan 3 litran vesiastiaa mukanani. Sanoin, etten jalkatoipilaana edes harkinnut veden kantamista mukanani ja kaiken lisäksi olin ostanut sen yöretkeäni varten. No, tästä syystä teimme päätöksen palata takaisin edelliselle laavulle, vaikka siellä olikin pariskunta nuotiolla. Kuumana kesäpäivänä ei ole järkeä lähteä useita kilometrejä kävelemään, jos ei ole riittävästi juotavaa mukana. Kaikenlisäksi epäilin oman jalkani kestävyyttä. Viisas päätös oli palata takaisin. 

Niin kiire ei kuitenkaan ollut, ettenkö olisi ehtinyt kuvaamaan pitkospuiden vierellä kasvavaa kukkaa. Tunnistaako joku tätä kaunokaista?  Muoks. Kukka on Raate, kiitos tunnistuksesta Seitalle. 


Tupasvilla on helppo tunnistaa. 

Matkaseuralaiset pitkospuilla.  

Tauon paikka.  

Saimme makkarat paistettua ja palasimme takaisin autolle. Mukava pikku retki, vaikka mielellään olisi pitemmänkin matkan kävellyt. Parempi kuitenkin tehdä se sitten, kun jalka on täysin kunnossa. 

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kesäkuisena päivänä Koitelinkoskella

Kesäinen kahvihetki Koitelinkoskella. Paikalle oli kertynyt runsaasti väkeä, niinkuin aina kauniina kesäisenä päivänä. Meillä oli eväskahvit termoksessa eikä ollut tarkoituskaan istahtaa nuotion ääreen. Nuotiopaikat olivat täynnä, mutta tyhjää kalliota riitti, kun viitsi kävellä vähän kauemmaksi. 

Rentukoiden kukinta-aika sattui olemaan parhaimmillaan.

Kuten myöskin tuomen kukinta.

Saniaisten takana veden virtaus jatkaa elämäänsä niinkuin aina ennenkin.